Blogissa nyt: Tietojohtaminen ei ole yksiselitteistä tai yksinkertaista

Tietojohtamisen kriittisistä menestystekijöistä ja niiden vaikutuksista organisaatioiden kilpailuetuun on kertynyt huomattava määrä tutkimus- ja kokemusperäistä tietoa, mutta samaan henkäykseen voi todeta, että matka on vielä kesken.

Blogissa nyt: Tietojohtaminen ei ole yksiselitteistä tai yksinkertaista

Tietojohtaminen muodostui omaksi johtamismenetelmäkseen ja tutkimussuuntautumisekseen neljännesvuosisata sitten. Tällöin oli valloillaan tietojärjestelmäkeskeinen näkemys organisaation tiedonhallinnasta, sillä tietojärjestelmät tarjosivat modernin ja tehokkaan alustan dokumenttien ja muun liiketoimintakriittisen sisällön hallinnoimiseksi.

Teknologiakeskeisyyden vastapainoksi 2000-luvun puolella syntyi voimakas liike inhimillisten tekijöiden huomioimiseksi, sillä sen aikaiset tietojärjestelmät eivät kyenneet juurikaan tukemaan korvaamattoman arvokkaan hiljaisen tiedon haltuun ottamista ja hyödyntämistä. Viime vuosikymmen alussa keskityttiin puolestaan kulttuurillisten ja teknologisten tietomuurien murtamiseen, sillä lukuisat organisaatiot havahtuivat siihen, että samasta asiasta saattoi olla liikkeellä eri tietoa organisaation eri puolilla ja tasoilla.

Juuri tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että merkittävimmät investoinnit suunnataan liiketoiminta-analytiikkaan ja automaatioon, joiden ympärille on siten muodostumassa tietojohtamisen uusin aikakausi. Halutaan perustaa organisaation toiminta ja päätökset faktoihin, ei luuloihin. Monet merkit viittaavat siihen, että meneillään olevalla aikakaudella tulee olemaan jopa Internetiä suurempi vaikutus yksilöön, organisaatioon ja yhteiskuntaan. Homma ei tule ainakaan kaatumaan datan tai laskentatehon puutteeseen.

Kaikki ei saa kuitenkaan pyöriä datan, analytiikan ja liiketoimintaprosessien automatisoinnin ympärillä, sillä kompleksisten kokonaisuuksien ymmärtäminen ja hallitseminen vaatii edelleen ennen kaikkea inhimillistä ymmärrystä, tulkintaa ja päätöksentekoa. Tietokone on pohjimmiltaan vain kasa komponentteja, jonka kouluttaminen ihmiselle melko yksinkertaistenkin tehtävien suorittamiseen vie aikaa ja rahaa, eikä se silti välttämättä toimi edes välttävästi. Lisäksi, jos organisaation päätöksenteko keikahtaa liikaa inhimillisestä luovuudesta ja kokemuksen hiomasta intuitiosta raskaaseen analytiikkaan, se hidastaa ja kankeuttaa organisaation liiketoimintaprosesseja. Voittajina tästä uudesta aikakaudesta selviävät ne organisaatiot, jotka ymmärtävät tietokoneiden mahdollisuudet ja rajoitteet, sekä osaavat rajata ja asettaa oikeat kysymykset analytiikan ratkaistavaksi.

Jos organisaatio keskittyy liikaa prosessien ja päätöksenteon automatisointiin, unohtuu siltä helposti prosesseista vapautuvan ihmistyövoiman strateginen uudelleen suuntaaminen arvoa tuottavaan ja innovatiiviseen toimintaan. Pelkkä automaatio ei tule johtamaan merkittäviin kestäviin kilpailuetuihin, sillä automatisoidut tehtävät ovat luonteeltaan yksinkertaisia ja toistuvia. Arvoa ja kilpailuetua tullaan jatkossakin luomaan kompleksisen ongelmanratkaisun, näkemyksellisyyden ja innovaatioiden kautta, joidenka puitteissa ihminen vie konetta kuin litran mittaa. Menestyjiä tulevat olemaan ne organisaatiot, jotka onnistuvat luomaan ja tarjoamaan älyllisesti haastavia ja merkityksellisiä tehtäviä, jotka voimaannuttavat ja motivoivat yksilöä.

Yhteisöllisyys ja yhteistyö ovat liima, joka pitää kokonaisuuden kasassa. Ryhmällä on käytännössä aina enemmän luovaa potentiaalia kuin yksilöllä, ja suurella joukolla viisautta todennäköisesti enemmän kuin pienellä ryhmällä. Samankaltainen lähestymiskulma sopii ihmisen ja koneen liiton kehittämiseen: Parasta tulosta ei saavuteta korvaamalla ensimmäistä toisella tai toisinpäin, vaan yhdistämällä ihmisen ja koneen vahvuudet. Parhaat organisaatiot taitavat yhteisöllisen toimintakulttuurin ja toimivien ryhmien muodostamisen, ja omaavat tarpeeksi näkemystä asettamaan selkeät askelmerkit ihmisen ja koneen yhteistyölle. Tämä on erityisen tärkeää, sillä yksikään organisaatio ei tule välttymään tilanteilta, joissa asiantuntijan ja asiantuntijajärjestelmän näkemykset eroavat toisistaan, tai joissa ihminen ei ymmärrä koneen tarjoaman ratkaisun logiikkaa.

Tietojohtaminen ei siis ole yksiselitteinen tutkimus- tai johtamisnäkökulma, vaan se koostuu useista osittain päällekkäisistä osa-alueista ja aikakausista. Tietojohtamisen kriittisistä menestystekijöistä ja niiden vaikutuksista organisaatioiden kilpailuetuun on kertynyt huomattava määrä tutkimus- ja kokemusperäistä tietoa, mutta samaan henkäykseen voi todeta, että matka on vielä kesken. Tämä johtuu osaltaan siitä, että kenttä on elänyt hyvin voimakkaasti sen alkuajoista saakka, eikä digitalisaatio ole ainakaan hidastanut tahtia.

Tietojohtamisen aallonharjalle ei ole oikotietä. Ensin on opittava perusteet, jotta voi ymmärtää millaisesta kokonaisuudesta on kyse ja mistä kaikesta keskustellaan. Vahvojen perusteiden rakentaminen on eduksi jatkossa, sillä se mahdollistaa aktiiviseen keskusteluun ja kehittämiseen osallistumisen, sekä auttaa pureutumaan itselle tai organisaatiolle tärkeimpiin tietojohtamisen näkökulmiin.
 

Blogin kirjoittaja, taloustieteen tohtori Henri Hussinki toimii liiketoiminta-analytiikan professorina LUT-kauppakorkeakoulussa.

Henri puhuu tietojohtamisesta myös 28.2.2020 Tietojohtamisen perusteet -kurssillamme. Lue lisää ja ilmoittaudu: https://www.tietojohtaminen.com/artikkelit/tietojohtamisen-perusteet-282...