Blogissa nyt: Digi ja data eivät yksin riitä, tarvitaan myös kokemusta

Lainvalmistelussa on peräänkuulutettu ”digiä ja dataa”. Mutta myös kokemusperäisellä tiedolla ja osaamisella on valmistelussa keskeinen rooli. Lue Outi Örnin näkemyksiä blogistamme.

Digi ja data eivät yksin riitä, tarvitaan myös kokemusta

Koronaviruspandemian torjuntaa varten nopealla aikataululla tehdyt lainmuutokset ovat virittäneet jälleen keskustelua lainvalmistelun tasosta ja sen valvonnasta. Teema ei ole kuitenkaan millään tavalla uusi. Suomalaisessa mediakeskustelussa lainvalmistelun laatu on saanut viime vuosina aiempaa enemmän tilaa ja laatu on ollut julkisen arvostelun kohteena. Puheenvuoroissa on muiden muassa peräänkuulutettu yleistä lainvalmistelun tason nostamista, kritisoitu kuulemista lainvalmistelussa ja arvosteltu virkamiesjohdon osaamista. Lainvalmistelun laatu on nostettu keskeiseen osaan myös analysoitaessa hallitusten onnistumista.

Suomessa on ollut useita hankkeita, joilla on pyritty kehittämään säädösvalmistelua, mutta yhtä lailla myös useissa muissa valtiossa on pohdittu valmistelutyön sisältöä, menettelytapoja ja organisointia, tavoitteena saada aikaan hyvälaatuista oikeussääntelyä ja optimaalisia tuloksia. 

Ratkaisuksi on Suomessa tarjottu monien muiden keinojen ohella ”digiä ja dataa” tämän lehden teeman mukaisesti. Esimerkiksi liikenne- ja viestintäministeriö sekä Itä-Suomen yliopisto käynnistivät marraskuussa 2018 yhteishankkeen tekoälyn hyödyntämisestä lainvalmistelussa. Oikeusministeriö puolestaan käynnisti vuoden 2019 alussa kokeiluhankkeen, jossa selvitettiin tekoälyn mahdollisuuksia tukea valmistelijoiden työtä lausuntopalautteen käsittelyssä. Datan tai yleisemminkin tiedon osalta huomion kohteena on ollut erityisesti tutkimustieto. Kehittämistoimina on tältä osin usein nostettu esille muun muassa lainvalmistelijoiden ja tutkijoiden vuorovaikutuksen lisääminen.

Kokemuksella ja osaamisella on myös keskeinen rooli lainvalmistelussa. Perustuslakivaliokunta on korostanut ammattitaitoisten lainvalmistelijoiden merkitystä onnistuneen säädösvalmistelun toteuttamisessa. Valiokunta on pitänyt tärkeänä, että ministeriöt kiinnittävät erityistä huomiota kokeneiden lainvalmistelijoiden riittävyyteen ja huolehtivat uusien lainvalmistelijoiden perehdytyksen ja koulutuksen järjestämisestä. Osaamiseen liittyen ongelmana on ollut myös se, että säädösvalmisteluosaamista ei ole kyetty hyödyntämään helposti yli ministeriörajojen. Valtioneuvoston toiminta-arkkitehtuurissa (2017) määritelläänkin, että jatkossa on pyrkimyksenä käyttää säädösvalmisteluun liittyvää osaamista ja muita kyvykkyyksiä joustavasti koko valtioneuvoston piirissä.

Kokemus ja kokemusperäinen tieto nousevat esille myös suhteessa sidosryhmiin. Kuulemista ja osallistamista on pyritty kehittämään aina 1990-luvun alusta alkaen, mutta sidosryhmien osallistuminen korostui merkittävästi vasta paremman sääntelyn ohjelman myötä 2006–2011. Sidosryhmien ja asiantuntijoiden panos on tärkeä erityisesti lainsäädännön vaikutusten arvioinnin kannalta, koska sitä kautta voidaan saada kokemukseen ja osaamiseen perustuvia arvioita vaikutuksista siinä kohtaa, kun ehdotettu lainsäädäntö tulee voimaan.

Ohessa siis esimerkki yhdestä yhteiskunnan kannalta keskeisestä prosessista, jossa digi ja data eivät yksin riitä, vaan tarvitaan myös kokemusta. Uskon, että näiden yhteensovittamista tarvitaan laajalti myös monessa muussa kohtaa.

Outi Örn, Tietojohtaminen ry:n hallituksen jäsen

Kirjoitus on julkaistu Tietoasiantuntija-lehden 2-3/2021 pääkirjoituksena.