Blogissa nyt: Ihminen, sote-suo ja eurot – palasista kokonaisuudeksi

Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelukokonaisuuksien paikallinen ja valtakunnallinen arviointi edellyttää organisaatioiden välistä dataa ja kehittämistyötä. HUSin Timo Hakala, Grigori Joffe ja Petri Näätänen pohtivat blogissa, mitä palvelukokonaisuuksien arviointityössä pitää huomioida. 

Ihminen, sote-suo ja eurot – palasista kokonaisuudeksi

Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelukokonaisuuksien paikallinen ja valtakunnallinen arviointi edellyttää organisaatioiden välistä dataa ja kehittämistyötä. Kirjoittajat käsittelevät blogissa tekijöitä, joita onnistuneessa palvelukokonaisuuksien arviointityössä pitää huomioida. Näitä huomioita voi soveltaa myös muilla toimialoilla.

Johdanto

Uusien sote-ovien kolkuttelu on alkanut. Paljon puhuttu sosiaali- ja terveyden huollon sekä pelastustoimen uudistus tuli voimaan 1.1.2023. Uudistuksen myötä sote-järjestäminen siirtyi hyvinvointialueiden, Helsingin kaupungin ja HUS-yhtymän vastuulle.

Uudistuksen perimmäinen tarkoitus on vastata sosiaali- ja terveyden huollon moniin, valitettavan tuttuihin haasteisiin: Näistä keskeisimmät liittyvät kasvavaan henkilöstöpulaan, kustannusten nopeaan kasvamiseen ja hoitoon pääsyyn. ”Lääkäriin ei pääse” on varmasti kaikille tuttu sanonta. Palvelun saamiseksi voi joutua odottamaan pitkään. Monille päällimmäiseksi vaikutelmaksi on voinut jäädä ajatus kriisiytyneestä sotesta.

Haaste

Merkittävä sosiaali- ja terveydenhuollon haaste on palvelukäytön moninaisuus ja sirpalemaisuus. Kokonaisuudesta kenelläkään ei ole yhtenäistä jäsennettyä kuvaa, koska tietokin on moninaista ja sirpalemaista.

Suomen sote-kentässä on kehitetty lukuisia indikaattoreita ja mittareita, mutta harva tietää, mistä näissä havaitut alueelliset ja väestöryhmäerot oikeastaan johtuvat. Keskeistä olisi pyrkiä selvittämään, mitkä juurisyyt ovat indikaattorien, mittarien ja raporttien osoittamien lukujen ja ilmiöiden taustalla. Tällä on suuri merkitys sen kannalta, miten palveluja olisi järkevää kohdentaa tarpeenmukaisesti, ja millaisilla toimenpiteillä ja interventioilla voidaan ennaltaehkäistä vakavien sosiaalisten ja terveysongelmien muodostumista.

Julkistalouden näkökulmasta kysymys on käytettävissä olevien määrärahojen optimaalisesta kohdentamisesta. Tällainen tavoite on tärkeä, koska julkisen talouden alijäämä vaikuttaa myös sosiaali- ja terveydenhuollon rahoituksen liikkumatilaan. Tästä hyötyy myös ihminen. Hän saa vaikuttavaa, oikea-aikaista palvelua nopeasti oikeaan tarpeeseen. Palvelujärjestelmän tehokkuus lisää subjektiivista hyvinvointia.

Haasteellinen kysymys kuuluu, miten kauan haluamme edelleen tehdä päätöksiä ilman, että data osoittaa sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmän pullonkauloja. Kyse on siitä, miten palvelut todellisuudessa toimivat. Tämän ymmärtäminen puolestaan perustuu datapohjaiseen tietoon ja tietämykseen.

Miten haaste taklataan?

Tietojohtaminen on tehokas keino saada selvyyttä haasteista ja niiden ratkaisumahdollisuuksista nimenomaisesti dataan perustuen. Dataan perustuvalla ratkaisulla viitattaan onnistuneeseen tiedon johtamiseen. Yhteistyöllä on toisaalta mahdollisuus kerätä riittävän suuria tietoaineistoja, joiden avulla voidaan seurata ja analysoida palvelujen käyttöä järjestelmän kaikissa lenkissä.

Voidaksemme seurata palvelujen käyttöä ja kustannuksia sekä palvelujärjestelmää kokonaisuudessa, sen jokaisessa vaiheessa tarvitaan laajoja, eri rekisteripitäjien yhteistyöllä kerättäviä ja analysoitavia tietoaineistoja. Juuri tällaista valmistelutyötä edellyttää paljon puhuttu pätevä tiedolla johtaminen. Datan ja yhteistyön huomioiminen mahdollistaa sote-palvelujen kokonaiskäytön ja -kustannusten seuraamisen ja analysoimisen tiedolla johtamisen tarpeisiin.

Jotta tällainen työ onnistuisi, muutamia käytännön asioita on ratkaistava. Ensiksi tietämyksen kartuttamiseksi palvelukokonaisuuksista on tehtävä yhteisiä tietomalleja sote-palveluiden käytöstä ja laadusta (turvallisuus, vaikuttavuus, oikea-aikaisuus, asiakaskeskeisyys, kustannustehokkuus ja yhdenvertaisuus). Lisäksi on edistettävä tiedolla johtamista palveluketjujen ja -kokonaisuuksien ohjaamiseksi ja kehittämiseksi: monessa suhteessa tiedolla johtaminen perustuu hyvään tiedon johtamiseen.

Tietopohjan ja -aineistojen sekä tiedon laadun on tuettava tiedolla johtamista. Esimerkiksi laaduttoman datan avulla ei voi tehdä koneoppimisen malleja. Kolmanneksi on huolehdittava siitä, että tiedolla johtamisen käytössä on sitä tukevaa raportointia. Tällöin tärkeäksi muodostuu yhtenäisellä ja vertailukelpoisella tavalla mallinnettu, päivittyvä ja selkeästi visualisoitu data. Ilman jalostettavaa dataa emme voi johtaa.

Case: Sote-tiedot läpinäkyviksi

Jatkuvasti ja nopeasti kehittyvä tietoteknologia tarjoaa välineitä ja mahdollisuuden suurten tietomassojen (big data) käsittelyyn monista eri tietolähteistä. Näiden tietolähteiden välillä pitää tehdä tietomallinnusta. Tietomalli määrittelee ydintoiminnan keskeiset käsiteet ja niiden väliset yhteydet. Tietomalli liittää datan näihin käsitteisiin. Tietomallinnus vapauttaa meidät erilaisten tietojärjestelmien välisistä dataan liittyvistä eroavaisuuksista. Kun nämä eroavaisuudet on voitettu, datan hyödynnettävyys paranee. Tietomallien avulla on siis mahdollista päästä yhteiseen vertailukelpoiseen tietopohjaan. Lisäksi niitä on helposti jaettavissa organisaatiosta toiseen.

Valtakunnalliset tietomallit tarjoavat hyvät puitteet tietomallinnukselle ja tietosisällöille. Valakunnallisen työn lisäksi tarvitaan paikallista kehittämistyötä. Tällä työllä voidaan tarkentaa valtakunnallista (makrotason) työtä ja keskittyä paikallisten erityispiirteiden tarkasteluun. Kyse on tietomallien jatkokehittämisestä paikalliseen käyttöön. Monimutkaisia palveluketjuja voi tämän jälkeen mallintaa tehokkaasti myös paikallisien palvelukäytön olosuhteiden mukaan.

Vaikka tietotekninen valmius on usein helposti saavutettavissa, pullonkaulaksi nousee datan hyödyntämiseen tarvittava - paikoin riittämätön - osaaminen ja kyky viedä nämä uudet työkalut käytäntöön. Kehittynyt analytiikka ja siihen liittyvä mallinnustyö vaatii erityisosaamista. Erityisosaamista (mm. datainsinöörin, analyytikon, tekoälyasiantuntijan, business analyytikon osaamista) tarvitaan sekä palvelutoiminnoista että datan käsittelystä ja mallintamisesta. Vain kokonaisvaltainen näkymä näihin mainittuihin osa-alueisiin luo edellytykset tehokkaalle palvelukokonaisuuksien analysoimiselle.

Miten näihin johtopäätösiin on tultu? Edellä mainittua sote-ongelmatiikkaa alettiin toden teolla purkaa vuonna 2019 Sipilän hallituksen sote-uudistuksen aikana. Osoittautui, että alueellista yhteistyötä on joka tapauksessa lisättävä uudistuksesta riippumatta. Yhteistyöverkoston kokoamisesta saatiin kokemuksia mm. Uudeltamaalta. Uudenmaan alueella toimii nyt neljä hyvinvointialuetta ja Helsingin kaupunki sekä HUS-yhtymä, joiden yhteistyöstä halutaan saada synergiaa kehittämistyöhön. Yhteistyön hyöty on se, että voimme luoda yhteistä tietomallia yhteisen pohjatyön avulla.

Käytännössä yhteinen pohjatyö tarkoittaa sitä, että erillisistä lähteistä koostettua dataa jalostetaan yhteiseksi. Nämä datalähteet ovat pääasiassa kansallisia, mutta myös paikallisia. Uuttamaata koskevassa työssä valtakunnallisten datalähteiden määrä on yli 30. Joukossa on mm.  THL:n, Kelan ja Tilastokeskuksen aineistoja. Jos paikalliset aineistot otetaan huomioon, lähteiden määrä voisi alkaa lähennellä jo sataa. Kyse on varsin kattavasta aineistosta: pilottiasiakasryhmäksi valittiin alkuvaiheessa mielenterveys- ja päihdepalveluja käyttävät asiakkaat, joita Uudellamaalla on vuosina 2014-2020 ollut yli 630 000.

Millaisia konkreettisia tavoitteita sitten liittyy palvelukokonaisuuksien analyysiin? Esimerkkejä on monia. Kysymyksenasetteluna voi olla, kohdistuvatko palvelut oikein todellisen tarpeen perusteella ja kuinka hyvin ne noudattavat kansallisia suosituksia. Toinen keskeinen kysymys voi olla esimerkiksi se, miten palveluiden vaikuttavuus ja tuotettu terveyshyöty saadaan ohjaamaan hoidon suunnittelua, toteutusta ja kehittämistä. Yhdenvertaisuuden näkökulmasta voi arvioida, kuinka tehokkaasti ja vaikuttavasti palvelut toteutuvat ja kohdistuvatko palvelu- ja osaamisresurssit optimaalisella ja yhdenvertaisella tavalla eri potilas- ja asiakasryhmille. Integraatioasteitakin eri hyvinvointialueilla voi arvioida, esimerkiksi tarkastelemalla odotusajat ja viiveet asiakkaan (eli hoito-/palveluvastuun) siirtyessä (osa)organisaatiosta toiseen.

Edellä mainitut ongelmanasettelut ovat varsin monimutkaisia ja organisaatiorajat ylittäviä. On myös selvää, että edellä mainittuihin kysymyksiin voi vastata vain kokonaisvaltaisella tietoaineistolla. Analyyseissä tarvitaan väestötason muuttujia, ikäryhmittäisiä demografisia tietoja, alueellisesti jaoteltua tietoa, tietoa terveydestä (esim. ICD10 tai ICPC2), tietoa sosiaalipalveluista, palveluvolyymeista ja palvelun laadusta sekä prosesseista.

Lisäksi tarvitaan tietoa lopputulemista. Ne kertovat, mitä koko pitkän palveluprosessin päätteeksi tapahtui. Tällainen data pitää sisällään myös tietoa interventioista ja hoito- ja palvelutapahtumista. Aineistoa on mahdollisuus mallintaa siten, että voimme empiirisesti testata kuinka vaikuttavia nämä toimenpiteet ovat lopultakin olleet. Tällainen analyysi edellyttää kuitenkin määrällisesti suurta pitkittäisaineistoa palvelujen käytön moninaisuuden vuoksi. Tämä on vaivan arvoista, koska näin voimme paremmin kuin ennen pureutua sosiaali- ja terveydenhuollon haasteisiin. Pystymme tosiasioiden kautta näkemään, mikä toimii ja missä olisi vielä parantamisen varaa.

Johtopäätökset

Sote-haasteista riippumatta ei ole syytä vaipua epätoivoon. Keinoja on olemassa ja organisaatiot voivat menestyä ja luoda arvoa tietojohtamisella. Hyvänä esimerkkinä käyköön tässä blogissa lyhyesti esitelty sote-palvelujen käytön tarkastelu ja analysointi.

Onneksi nykyaikana tietotekniikka ei enää ole esteenä pitkälle menevien analyysien tekemiseen. Ongelmana on sen sijaan osaaminen ja käytäntöjen puuttuminen. Lisäksi ongelmana saattavat olla hyvää tarkoittavat säädökset, jotka voivat merkittävällä tavalla rajoittaa valtavien tietomassojen hyödyntämistä. Mutta tietosuojaan liittyvät asiat ovat ehkäpä toisen blogin aihe …
 

Blogin kirjoittajat

Timo Hakala työskentelee HUS-yhtymässä tietoarkkitehtina ja on Tietojohtaminen ry:n julkinen sektori -teemaryhmän vetäjä. Hän on perehtynyt työuransa aikana erityisesti tietojohtamiseen sekä tiedon käyttäjänä että tuottajana.

Professori Grigori Joffe on psykiatri. Hän toimii HUSin yhtymähallinnossa johtavan ylilääkärin virassa ja keskittynyt kehittämistyöhön.

Petri Näätänen on HUS Psykiatrian toimialan tietojohtamisesta vastaava kehittämispäällikkö ja pohjakoulutukseltaan terveyspsykologian erikoispsykologi.