Blogissa nyt: Tieteen ja päätöksenteon välillä tarvitaan tiedevälittäjiä
Tiedevälittäjät ovat hajanainen mutta kasvava ammattikunta, jonka tehtävänä on ymmärtää paitsi tutkimustyön ja tieteellisen tiedon luonnetta myös päätöksenteon käytäntöjä ja realiteetteja sekä toimia tulkkina näiden kahden maailman välillä.
Tieteen ja päätöksenteon välillä tarvitaan tiedevälittäjiä
Tietopohjaisen politiikan edistämisen nimissä tutkijoilta odotetaan yhteiskunnallista vuorovaikuttamista ja aktiivista viestimistä. Tutkijoille opetetaan tiedeviestinnän taitoja, ja heitä rohkaistaan välittämään tutkimuksensa tuloksia päätöksentekijöille.
Tämä kaikki on tärkeää. Tutkijoiden harjoittama tiedeviestintä tekee tiedettä ymmärrettäväksi ja näkyväksi ja tieteentekijöitä tutuiksi. Tärkeimpien pointtien kiteyttäminen ja tieteen yleistajuistaminen ovat taitoja, joista on hyötyä tutkijoille muutenkin, esimerkiksi rahoituksen hakemisessa. Monet tutkijat myös kokevat vuorovaikutuksen palkitsevaksi ja hyödyttävän tutkimustyötään.
Päätöksentekoon vaikuttaminen ei kuitenkaan ole yksittäiselle tutkijalle helppoa – ellei ole onnistunut vakiinnuttamaan asemaansa oman alansa keskeisimpänä asiantuntijana. Se edellyttää, että osaa tavoittaa oikean ihmisen oikealla hetkellä, ja vaikka tässä onnistuu, lopputulos on epävarma. Politiikkatoimien valmistelun aikataulut ovat niin tiukkoja, ettei valmistelijoilla ole usein aikaa perehtyä kaikkeen tarjolla olevaan tietoon. Tutkijoiden ja tutkimusorganisaatioiden tutkimuslähtöisen tiedeviestinnän rinnalle tarvitaankin lisäksi tarvelähtöistä ja vuorovaikutteista tiedetukea, tiedevälittämistä.
Tiedevälittäjät (knowledge brokers) ovat yksilöitä tai organisaatioita, jotka rakentavat siltoja tutkijoiden ja päättäjien välille. Ne voivat olla osa tutkimusorganisaatioita tai päätöksentekoon kytkeytyviä organisaatioita, tai ne voivat myös olla itsenäisiä toimijoita. Suomessa tiedevälittäjiä työskentelee esimerkiksi sektoritutkimuslaitosten tietopalveluissa, yliopistojen vaikuttavuutta edistävissä yksiköissä ja viestintäosastoilla sekä ministeriöissä ja eduskunnassa tutkimusyhteyshenkilöinä. Tiedevälittämiseen keskittyneitä organisaatioita ovat perustaneet esimerkiksi säätiöt (Ympäristötiedon foorumi) sekä tiedeakatemiat (Tiedeneuvonnan kehittämishanke Sofi).
Tiedevälittäjät ovat hajanainen mutta kasvava ammattikunta, jonka tehtävänä on ymmärtää paitsi tutkimustyön ja tieteellisen tiedon luonnetta myös päätöksenteon käytäntöjä ja realiteetteja sekä toimia tulkkina näiden kahden maailman välillä. Ammatilliselta taustaltaan tiedevälittäjät voivat olla viestijöitä, informaatikkoja, hallinnon ammattilaisia tai jonkin aihealueen asiantuntijoita. Tiedevälittäminen on vielä varsin uutta, eikä kaikkea siihen lukeutuvaa työtä varmasti tunnisteta tiedevälittämiseksi. Sille ei myöskään ole ollut vakiintunutta suomenkielistä nimitystä. Tiedevälittäminen on Sofin ja Tieteen termipankin ehdotus vastineeksi knowledge brokeringille.
Päätehtävänä tiedevälittämisessä on auttaa ylittämään tieteen ja päätöksenteon väliset kulttuuriset erot ja mahdolliset käytännön esteet mahdollisimman sujuvasti. Tiedevälittäjä tuntee hallinnolliset prosessit ja rakenteet sekä tunnistaa vaikuttamiselle sopivat paikat. Hän voi auttaa päättäjiä määrittelemään tietotarpeet, muotoilemaan tutkijoille esitettävät kysymykset ja löytämään oikeat asiantuntijat. Välittäjä voi myös fasilitoida tutkijoiden ja päättäjien välisen vuorovaikutuksen. Tiedevälittäjät pyrkivät siis varmistamaan tieteen ja päätöksenteon välisen vuorovaikutuksen onnistumisen.
Erityisen tarpeellista tiedevälittäminen on viheliäisten ja kompleksisten ongelmien kohdalla, kun yhden asiantuntijan tai tieteenalan asiantuntemus ei mitenkään riitä. Välittäjät auttavat tuomaan yhteen useiden eri alojen näkemyksiä ja hahmottelemaan ratkaisuja näiden pohjalta.
Tiedevälittämisellä voi olla myös itseisarvoa. Ulkopuolinen riippumaton välittäjä voi lisätä prosessien uskottavuutta. Tämä on tullut ilmi, kun Tiedeneuvonnan kehittämishanke Sofi on tehnyt yhteistyötä eri ministeriöiden ja valtioneuvoston kanslian kanssa. Herkissä prosesseissa ministeriöt ovat kokeneet eduksi sen, että esimerkiksi käytettävien asiantuntijoiden etsimiseen ja prosessin suunnitteluun on osallistunut puolueeton ulkopuolinen toimija.
Tarve tiedevälittämiselle tulee lisääntymään, sillä päättäjien ratkottavaksi tulevat ongelmat eivät muutu nykyistä yksinkertaisimmiksi ja tutkitun tiedon määrä maailmassa on jo hallitsemattoman suuri, ja vain kasvaa. Tiedevälittäminen tulee olemaan tärkeä osa tulevaisuuden tietojohtamista. Se on verkostomaista, laajoihin tutkijayhteisöihin kytkeytyvää toimintaa, joka tukee ja vahvistaa organisaatioiden tietotyötä.
Nanna Särkkä ja Jaakko Kuosmanen (Kuva: Sebastian Trzaska)
Tiedeneuvonnan kehittämishanke Sofi
Tiedeneuvonnan kehittämishanke Sofi on Suomen tiedeakatemioiden yhteinen, opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittama kolmivuotinen hanke, jonka tavoitteena on vahvistaa tieteen ja päätöksenteon välistä vuorovaikutusta.